Ranska

9.-11.9.2012

Sveitsistä lähdin kohti pohjoista ja Ranskaa. Ajoin läpi Bernin, eli nyt olen nähnyt sekä entlebuchinpaimenkoiran että berninpaimenkoiran kotiseudut. Bern oli jo huomattavasti tasaisempaa kuin Entlebuch. Raja tuli taas kovin yllättäen vastaan, mutta mitään muodollisuuksia ei täälläkään tarvittu. Kävi niin kuin useasti ennenkin, että alan ihmettelemään, kun liikenne yllättäen hidastuu rajusti, kunnes tajuan että rajahan se siinä oli. Ranskassa pysähdyin illalla Mulhouse nimiseen kaupunkiin, jossa parkkeerasin yöksi kirkon pihaan. Ei paras mahdollinen ratkaisu, mutta Hyundai ei sentään seissyt ihan yksinään syöttinä, vaan siinä oli paljon muitakin autoja parkissa. Luotin, että sulautuisimme muihin eikä kukaan tajuaisi, että yhdessä autossa on asukkaat sisällä. Vältin kyllä sytyttämästä valoja konttiin, mutta eipä sitä paljon valoja koiralle iltapalan antamiseen ja peiton alle menemiseen tarvitakaan. Lähdimme sentään käymään keskustassa kävelyllä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kuin hieman hirvitti kulkea illalla. Liikkeellä oli lähinnä jenginnäköistä porukkaa ja yritinkin tehdä jatkuvaa riskinarviota ja pakosuunnitelmia ympäristöstäni. Vain yksi henkilö lopulta yritti tehdä lähempää tuttavuutta, mutta ilmoitin hänelle vain kohteliaasti, että "Bon soir" ja jatkoin määrätietoisen näköisenä matkaa. Kenties illan varuillaan olo vaikutti uniin, sillä muistan jossain vaiheessa yötä kuvitelleeni, että joku koputtaa Hyundain oveen ja minä yritän haukkua ja murista kovin vakuuttavasti. Ketään tuskin on ovella ollut, koska Mauri ei reagoinut mitenkään, vaan puoliksi hereillä olleseen tajuntaani on rekisteröitynyt miten se vain katsoo minua ja haukkuyrityksiäni kyllästyneesti. Aamulla se herätti minut kello 6:30 pissalle, josta jatkoimme suoraan matkaa.

Minulla ei taaskaan ollut mitään selvää suunnitelmaa, joten lähdin vain ajelemaan kohti pohjoista tavoitteenani löytää aamupalaa. Pysähdyin yhdessä vastaantulleista kylistä ja lähdimme etsimään aamupalakahvilaa. Jouduimme hetken talsimaan, sillä kahvilat aukesivat vasta yhdeksän aikaan, mutta pääsin näkemään miten pikkuinen ranskalainen kylä heräilee unesta. Totesin todellakin olevani ranskassa, kun vastaan ajoi polkupyörällä kahvinvärinen nuorimies hihattomassa valkoisessa paidassa kainalossaan kaksi patonkia. Aamupalaksi söin sitruunamarenkileivoksen ja kupillisen kahvia istuen idyllisen pikkukahvilan terassilla ja katsellen vanhaa arkkitehtuuria ja ylös viiniviljelmille. Ei ehkä kaikista terveellisin, mutta ehdottomasti herkullinen aamupala!

Rouffacin kylä

Hyundai piilipuun varjossa

Näkymä kylästä viiniviljelyksille

Paikallinen kirkko - aika komea

Tässä talossa lienee asunut jokin entisaikojen mestaajien jälkeläinen...

Seuraavassa kivannäköisessä pikkukylässä pysähdyin lounaalle ja tällä tavalla jatkoimme koko päivän. Pohjoiseen ajellen ja joissain pikkukylissä pysähtyen. Päivä oli vain tuskaisen kuuma ajaa. Lämpötila lähenteli +40C astetta ja iltapäivälläkin oli vielä +36C astetta varjossa. Muutaman kerran tuli mieleen, että olisi ehkä pitänyt etsiä vielä hieman pitempään sitä autoa, niin että olisi löytänyt ilmastoinnilla varustetun. Onneksi Suomessa ei ole näin kuumia päiviä montaakaan kesän aikana.

Kaiserbergin kylä, jossa pysähdyimme muuten vaan

Maurin "Voisinko saada maistiaiset tuosta jäätelöstäsi?"-ilme

Voithan sinä. Tosin se söi koko jätskin, mutta ymmärtäähän
sen, sillä se raparperisorbetti oli aika hyvää :)

Täällä on taisteltu

Ikkunaluukkujen pidike. Vähänkö oli hauska.

Ilmeisesti paikallinen vanha paloasema, mitä minä mitään
ranskaa ymmärrän.

 Matkalla pohjoiseen ajoin ilmeisesti jonkin luonnonsuojelualueen poikki, sillä navigaattorin mukaan sillä kohtaa ei mennyt tietä ja tie olikin melko pieni. Maisemat olivat silti hienot.

Maisemia matkan varrelta kukkuloilta

Tällainen luola löytyi tien vierestä

Tien vieressä virrannut vuoripuro. Vesi oli aika kylmää. 

Päätin pysähtyä tänään vähän aikaisemmin ja etsimme leirintäalueen läheltä Nancyn kaupunkia Pohjois-Ranskassa. Illan tullen lähdimme Maurin kanssa kävelylle kaupunkiin, jonne ei kuulemma ollut kuin viitisen kilometriä leirintäalueelta. Maurilla roikkui kieli polvissa vaikka lämpötila oli auringon laskettua tippunut jo alle kolmenkymmenen ja tuntui siis melko viileältä. Matkan varrella oli sellainen lehmien juottokaukalolta näyttänyt vesiallas (en tiedä mitä se teki siellä keskellä omakotitaloaluetta) ja Mauri päätti juomisen sijaan hypätä kaukaloon koko koira. Voi että sitä tyytyväistä örinää, kun se upotti itsensä kaukaloon ja pyöri siellä ympäri, ympäri, vaikka kuinka kauan. Taisi tehdä hyvää.

Iltalenkillä Nancyn kaupungin liepeillä

Kaupungin yllä oli hassu sumu vaikka muualla oli kirkasta. Pölyä varmaan tai
jotain, sillä ei kai täällä nyt mitään smogia ole. 

Lisää kuvateksti

Aamulla nukuin niin pitkään kuin nukutti ja tänään päivä on ollut pitkästä aikaa sateinen. Yhtään ei haittaa, sillä näin on paljon mukavampi ajaa. Maisema täällä Pohjois-Ranskassa on tasaista ja peltoa on silmänkantamattomiin. Muutamia lehmiä ja paljon tuulivoimaloita. Tänään on ensimmäistä kertaa tullut mieleen, että mitä minä täällä teen. Matkaväsymystä varmaan jo tässä vaiheessa. Vielä olisi vähän matkaa ajettavana ja monta asiaa nähtävänä! Olen nyt Reimsissä paikallisessa McDonaldsissa kirjoittamassa. Wifiä on edelleenkin yhtä vaikea löytää kuin aikaisemminkin. Tarkoitus on tavoittaa Lille vielä tänään ja huomenna sitten mennä Belgian puolelle. Keskiviikko on varattu Belgian läpi ajamiseen ja torstaina ajattelin piipahtaa Saksan puolella eläintarhassa päivällä ja ajaa sieltä sitten illaksi Amsterdamiin.